Filmikylää kurkkaamaan

Ensi perjantain yleisö pääsee kurkkaamaan miltä se Pölösen Filmikylä näyttää - ja mitä siellä on tehty.
YLE rantautuu kaupunkiin YLE -kulmilla tapahtumaan ja siihen liittyen on järjestetty kaikenlaista.

Ohessa infosta napattua tietoa:

klo 11.00 ensimmäinen bussivierailu Miikkulaan.
Lähtö Siltakadun Matkailupysäkiltä, Savo-Karjalan linja. Bussiin mahtuu 50 henkilöä. Ei ennakkoilmottautumisia, bussi täytetään saapumisjärjestyksessä.

Miikkulassa yleisöä tervehtimässä ja opastamassa käsikirjoittaja Satu Sadinkangas, ohjaaja Markku Pölönen, tuottaja Jenni Lähteenmäki ja näyttelijät Juha Veijonen , Heikki Hela ja Hannu Virolainen

klo 14. 00 toinen bussivierailu Miikkulaan. (ks. klo 11 )

klo 15.00 Karjalan Kunnailla-kooste Tapiossa,
tekijöistä paikalla ohjaaja Markku Pölönen, tuottaja Jenni Lähteenmäki ja näyttelijät Juha Veijonen, Heikki Hela ja Hannu Virolainen Pyydämme yleisöä varustautumaan sään mukaan Miikkulaan. Kylävierailut kestävät noin tunnin. Virailu vain yhteiskuljetuksella, ei omia autoja kiitos! Kooste ja keskustelu Tapiossa kestää noin tunnin. Tervetuloa.

Kansan elävät kuvat

Viscult-leffafestari valtaa jälleen Tapion. Keskiviikkona 26.9. aloitetaan klo 12 dokumenttielokuvan tulevaisuutta pähkäilevällä seminaarilla. Sitten tiedossa on kolme päivää elokuvia, joista löytyy kansatieteellistä näkökulmaa. Päätöspäivänänä sunnuntaina juhlitaan 20-vuotiasta elokuvatuotantoyhtiötä Illumea.

Joensuun Pakkahuoneen avajaiset

Sunnuntaina 16.9.2007 klo 16-18

Joensuu saa uuden esittävän taiteen tilan kun Pakkahuone avaa ovensa Pielisjoen rannassa Rantakatu 2b:ssä.

Avajaisissa tarjolla ohjelmaa, mm: Fiaskolaiset karkeloi Bollywood tunnelmissa, Vääräpyörän Tuhmat tädit tuhmistelee, ja Timo Munne heiluu Folkswageninsa kera.

Koirahulluille muistutus

Reunan porukoissa on pahasti koirahulluuten ajautunut henkilö.

Siksipä muistutus YLEN tarjonnasta.

YLE Teema ke 12.9. klo. 22.00

Koira - El Perro
Työttömäksi joutunut Juan Villegas asuu tyttärensä nurkissa ja yrittää tienata leipänsä käsin tehtyjä veitsiä myymällä. Brasilalainen halpatuonti tekee bisneksestä kannattamatonta. Pian kuitenkin aurinko paistaa risukasaan ja viisikymppisen Villegasin elämä mullistuu, kun hänestä tulee sattumalta suuren valkoisen rotukoiran omistaja. El Perro on hyvän mielen elokuva!
Argentina 2004, ohjaus: Carlos Sorin, rooleissa mm.: Juan Villegas ja Walter Donado

Lieksa! leffa ensi-iltaan 14.9

Satumetsä - Lykynlammella

Ensi sunnuntaina 9.9.2007 kello 10-14 on koko perheen Satumetsä tapahtuma Lykynlammella.

Pikaisella etsimisellä ei löytynyt tapahtuman kellonaikoja esim. Pokalin, Joensuun kupaungin liikuntatoimen sivustoilta. Ei kai se nyt niin vaikeaa ole laittaa jokin kelpo ilmoitus jonnekin - nyt piti käydä aika tarkastamassa paikanpäällä olevasta ilmoituksesta.

Jaloa juomaa aroniasta

Englannissa tehdään oratuomen marjoista ja ginistä kauniin väristä ja maistuvaa juomaa nimeltänsä sloe gin. Jyväskyläläinen Leena Pekkola on keksinyt kokeilla liköörin tekoa marja-aroniasta erinomaisella menestyksellä. Resepti on julkaistu Hyötykasviyhdistyksen Pähkylä-lehden numerossa 3/2007 ja se kuuluu näin:

7,5, dl giniä (saa olla halvinta laatua)
5,0 dl aronian marjoja
2,5 dl hienoa sokeria (sokeria voi myös hieman vähentää)

Marjat huuhdellaan ja laitetaan sokerin ja ginin kanssa esimerkiksi lasipurkkiin. Sekoitetaan kunnes sokeri sulaa, suljetaan kannella. Päivittäin purkkia hölskytellään. Parin viikon päästä marjat siivilöidään pois ja juoma pullotetaan. Aroniagini maistuu parhaalta hieman viilennettynä. Ginikammoistenkaan ei tarvitse tätä juomaa pelätä, sillä ginin maku ei tunnu.

Yksinpuheluita kyläkoululla

Rospuutto-ryhmä järjestää näyttelijä Taisto Reimaluodon nimeä kantavan monologifestivaalin Kontiolahden Jakokosken kylän Kontiovaaran vanhalla kyläkoululla (Kontiovaarantie 4 B) 28. -30.9.2007. Yhden miehen näytelmiä tulkitsevat Taisto Reimaluoto, Juha Hurme sekä Juha Valkeapää. Liput 12e, yhteislipulla kaikki esitykset 50 e.
Lippuvaraukset puh. 040-5315138.

Esitykset

pe 28.9. klo 19 P.Rintala: TÄSSÄ ON ELÄMÄ / Taisto Reimaluoto
la 29.9. klo 15 Hurme-Smeds: PUU PÄÄ / Juha Hurme
klo 19 A.Kivi: MINÄ OLEN ESKO / Taisto Reimaluoto
su 30.9. klo 14 D.Comès: SILENCE / Juha Valkeapää
klo 18 P.Saarikoski: KUU ON LINTTAAN KÄVELTY KENGÄNKORKO / Taisto Reimaluoto

Villit tomaatit

Tomaatti
Originally uploaded by Reuna

Arkinen tomaatti vallan villiintyy, kun sen täyttää vuohenputkella. Vuohenputkea (Aegopodium podagraria) viljeltiin keskiajalla luostarin puutarhoissa, Suomessakin sitä lie viljelty vielä 1920-luvulla. Nykyään se tunnetaan lähinnä sitkeänä rikkaruohona, mutta kasvi on hienonmakuinen sekä rauta- ja c-vitamiinipitoinen. Sitä kannattaa vähentää puutarhastaan syömällä!
Parhaimmillaan vuohenputki on keväällä, sillä se nostaa päätään jo silloin, kun muu kasvu on vielä niukkaa. Se sopii sekä salaatteihin että lämpimiin ruokiin.

Ainekset
tomaatteja, ainakin yksi per syöjä
vuohenputkea, noin kolme lehtiruusuketta per tomaatti
reilusti sipulia
valkosipulia
mozzarellaa
mustapippuria
suolaa
vähän hunajaa tai ripaus sokeria
tilkkanen oliiviöljyä

Leikkaa pestyistä tomaateista kansi irti ja koverra sisus teelusikalla kulhoon. Silppua sipulit sekä valkosipulia maun mukaan, uusista valkosipuleista on mukava käyttää myös vartta. Kuullota niitä öljytilkassa ja lisää osa tomaatin sisuksista, niin että saat mukavanoloisen täytetahnan. Jätä puumaiset kantaosat kuitenkin pois. Mausta pippurilla, suolalla ja himpulla makeutusta.
Anna seoksen hautua hyvän aikaa miedolla lämmöllä kannen alla. Sillä aikaa voit käydä keräämässä vuohenputket pihalta.Nuoret, suppuiset ja pehmeät lehdet ovat maukkaimpia. Niistä voi nauttia pitkin kesää, kun niittää kasvuston välillä.

Aloita tomaattien täyttäminen tunkemalla tomaatin pohjalle ainakin kolme vuohenputken lehtiruusuketta. Tarkista sipuli-tomaattitäytteen maku, se saa olla voimakasta, sillä tomaattikuori miedontaa makuelämystä. Lusikoi täytettä tomaatteihin ja lisää päällimmäiseksi mozzarellaviipale. Sitten taiteillaan kansi takaisin.
Tomaatit saavat viipyä uunissa, parissa sadassa asteessa, tai grillissä tai nuotiolla miedossa lämmössä sen aikaa, että pinta hikoilee reilusti ja mozzarella näyttää pehmenneen. Tarjoa lisäkkeenä tai kasvisruokailijalle pikkusuolaisena salaatin ja leivän kera. Sopii myös kesäkutsuille useamman ruokalajin noutopöytään.

Kippurahäntäinen kumppani

Teksti Heidi Lahtinen
Kuvat Katariina Kamppuri

Punainen tupa ja perunamaa, lipputangossa Suomen lippu ja sen vieressä kirkassilmäinen suomenpystykorva. Kuin polttoraudalla on tuo aapisesta tuttu kuva painettu suomalaiseen mieleen.
Virallisena rotuna suomenpystykorva on ollut olemassa alun toistasataa vuotta, mutta kanssakulkijanamme ja kumppaninamme se on elänyt aina. Ja vaikka pystykorva nimettiin maamme kansalliskoiraksi vuonna 1979, merkitsee se lapsuuden lämpimiä kesiä ja mansikan makua muuallakin.

Kun ikiaikaista kumppaniamme alettiin määritellä Suomessa rotukoiraksi, haalittiin kantakoiria muun muassa Vienan Karjalasta, Pohjois-Pohjanmaalta ja Kainuun korvista. Venäjän puolella pystykorvaamme muistuttavaa karjalaissuomalaista laikaa (laika = haukkuva koira) kasvattivat metsästäjien lisäksi suuret valtiolliset kennelit, joten kanta oli vahva niin Pietarin ympäristössä kuin Moskovassakin.

Kareilka!

Harmaana aamuna ruuhkajuna kuljettaa unisia ja vähäpuheisia moskovalaisia töihin. Tylsästi ulos tuijottava nuori mies tulee sattumalta vilkaisseeksi vieressään istuvan naisen jalkoihin ja hätkähtää: naisen polvien välistä pilkistää punainen pystykorvan pää ja hämärässä vihreinä hohtavat silmät. ”Hyvä Jumala, sehän on kareilka!” nuorukainen huudahtaa.
Tapausta muisteleva koiranomistaja kertoi, miten vaunun tunnelma muuttui dramaattisesti. Pieni kareilka sai puheen sorisemaan, kun kanssakulkijat muistelivat lapsuutensa kesiä maalla tai ammoista elämäänsä pienissä kylissä. 2000-luvun moskovalaisille pikinokka ei suinkaan ollut pelkkä koira vaan vahva, hyvää mieltä tuova symboli.

Linnun lumoaja

Suomenpystykorva on metsästyskoira ja sellaisena se on sekä täyttänyt lihapadat että lisännyt vaurautta turkispyyntiin osallistumalla. Tarkkana ja topakkana vahtina se on pitänyt huolen isäntänsä perheestä, omaisuudesta, kodista ja pihapiiristä. Kaikki nuo piirteet ovat yhä tallella.

Opettamattakin pikinokka tietää miten toimia, kun se ensimmäisen kerran kuulee metsäkanalinnun rysähtävän siivilleen. Vaistonvaraisesti koira säntää siivekkään perään ja kun kadottaa sen näkyvistään, pysähtyy kuuntelemaan. Kun tarkkana napottavat pystykorvat kuulevat oksalle istumista merkitsevän rapsahduksen, syöksyy koira etsimään ja löytämään.
Suomenpystykorva on puuhun lintua haukkuva metsästyskoira, joka kiinnittää tasaisella, tiheällä haukulla linnun huomion itseensä niin, että metsästäjä pääsee hiipimään ampumaetäisyydelle.

Sielumme peili

Suomenpystykorva on herkkäluonteinen koira, jolla sivistyksen kuori on yhtä ohut kuin meillä suomalaisillakin. Meiltä small talk ja sosiaalinen seurustelu sujuu jo joten kuten, mutta koiramme tavoin paljastamme sisimpämme vain tutussa ja turvallisessa seurassa.

Toisinaan pikinokan tummasta katseesta saattaa lukea omat ajatuksensa: pyytämättä liian liki tuppaava vieras vaikuttaa epäilyttävältä. Huomion keskipisteenä olo saa vaivautuneeksi. Auktoriteetteja ei tee mieli totella sokeasti vaan omaakin harkintaa on käytettävä. Tulemme aina olemaan yhtä, uskollisia loppuun asti. Koiraamme ja meitä tuntematon tulkitsee ujon tylyksi ja varovaisen juroksi.

Kuin Greta Garbo

Tämän jutun kuvituksessa esiintyvä Korpisaran Tuuli esiintyi Markku Pölösen ohjaamassa, Veikko Huovisen kirjaan pohjautuvassa elokuvassa Koirankynnen leikkaaja. Sakkea näytellyt Tuuli lähti roolisuoritukseensa reippain mieli, halukkaana toteuttamaan isäntänsä ja ohjaajan toiveet parhaan ymmärryksensä mukaan.

Elokuvan valmistuttua ihailijakirjeitä tuli vain yksi – se tosin sitäkin vavahduttavampi. Kirjeen oli kirjoittanut koirien sielunelämän perin juurin tunteva kirjailija Veikko Huovinen!

Pian elokuvan ensi-illan jälkeen julkisuudesta vetäytynyt Tuuli antautuu enää vain harvoin kuvattavaksi. Pitkittynyt poseeraaminen saa sen vaivautuneeksi. Nyt jo harmaaposkisena se kuitenkin esitteli mielellään itseään Reunan kuvaajalle, Katariina Kamppurille, kun ympäristö oli oikea.

Riemullisimpia tällekin pikinokalle ovat retket metsään, jahtimaille. 11-vuotiaankaan käpälä ei paina, kun pyy pyrähtää tai teeri kukuttaa. Silmät palaen se yhä syöksyy maasta lähtevän metson perään ja antaa linnun istuuduttua haukun raikaa.

7 kuolemansyntiä

7 kuolemansyntiä saa ensi-iltansa Joensuussa Pakkahuoneella lauantaina 8.9. klo 19.00.!

7 kuolemansyntiä on pohjoiskarjalainen kantaesitys. Se on seitsemästä monologista koostuva teatteriesitys, jonka lavastus on myös itsenäinen taideteos, installaatiosarja kyseisistä synneistä.

Työryhmä muodostuu kolmesta taiteilijasta, jotka ovat tehneet tiivistä yhteistyötä produktion alusta alkaen. Monologit on kirjoittanut Tarja Okkonen. Ne näyttelee Leena Halonen. Produktion lavastukset ja puvustukset on suunnitellut ja toteuttanut Ritva Muikku. Esityksen kokonaisohjauksesta vastaa ryhmä yhteistyössä. Valosuunnittelu on Asko Heiskasen.

7 kuolemansyntiä on Vääräpyörä-tuotantoa.

Muut esitykset ovat su 9.9. klo 19, ke 12.9. klo 19, to 13.9. klo 19, la 15.9. klo 19, su 16.9. klo 14, la 22.9. klo 19, pe 26.10. klo 19, la 27.10. klo 15 ja 19!

Liput esitykseen 10/7 euroa. Tiedustelut ja lippuvaraukset Leena Halonen, puh. 050 409 3539 tai leenahalo@gmail.com.

Vanhat Reunat PDF muodossa.

Saat vanhat paperiset reuna lehdet pdf-muodossa koneellesi painamalla hiiren oikeanpuoleista nappia lehden kuvan tai alla olevan linkin päällä. Valitse sitten "save target as" tai "tallenna kohde nimellä" klikkaamalla. Macissa saat saman aikaan, kun painat Ctrl ja klikkaat.

Reuna 4
Reuna 3
Reuna 2
Reuna 1

Osallistu ja ota yhteyttä

Osallistu lehden tekoon! Kerro mitä mieltä olet lehdestä! Lähetä sähköpostia reunan toimitukseen info(at)reuna.fi!

Tahdotko paljastaa herkuimmat ruokaohjeesi? Oletko syönyt naapurissa jotain hyvää, jonka tekijän voisit kavaltaa? Reuna tekee ruokajuttuja kotikeittiöissä. Arvostamme kotimaisia aineksia.

Tapahtuuko teillä? Tietoja mielenkiintoisista tapahtumista kannattaa lähettää jatkuvasti osoitteeseen info(at)reuna.fi. Päivitämme mänöjä verkkosivuillemme jatkuvasti.